Tutkimus

Arkeologiseen tutkimukseen veden alla kuuluvat löytöpaikkojen tarkastukset, vedenalainen inventointi sekä kohteilla tehdyt tutkimukset mukaan lukien kentältä kootun aineiston käsittely ja tulkinta.

Vedenalaislöytöjen tarkastuksia tehdään niillä uusilla kohteilla, joita muut viranomaiset, harrastajasukeltajat, museot ja muut historiasta kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt ilmoittavat Museovirastolle. Vedenalaisen inventoinnin tarkoituksena on kartoittaa kaikki vedenalaislöydöt etukäteen määrätyllä vesialueella. Useimmiten inventointi tehdään vesirakennushankkeen vuoksi: halutaan varmistua siitä, että rakentamisen yhteydessä ei tuhoudu tutkimattomia vedenalaisia muinaisjäännöksiä.

Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut - osaston Kulttuuriympäristötieto- ja tutkimusyksikön meriarkeologit tekevät vedenalaislöytöjen tarkastuksia virkatyönä. Tarkastusten tavoitteena on mm. löytöalueen rajaaminen ja tutkimuskohteen ajoittaminen. Tutkimusalueen kartoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi viistokaikuluotainta ja robottikameraa. Museovirasto myöntää tutkimuslupia tieteelliseen tutkimustoimintaan esimerkiksi yliopistoille sekä tutkimus- ja sukellusseuroille. Tutkimustoiminnan suunnittelua ja toteutusta varten varten on luotu yhdessä arkeologisten toimijoiden kanssa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohje. Luvat anotaan Kulttuuriympäristöpalvelut - osaston Kulttuuriympäristön suojelu - yksiköstä. Kenttätoiminnan tulokset kootaan Kulttuuriympäristön palveluikkuna - rekisteriportaaliin sekä Museoviraston arkistoon, joka on kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Kenttätyöraportteja on myös muinaisjäännösten hankerekisterissä.

Vedenalaisarkeologisten kenttätöiden tutkimuskohteena on usein aluksen hylyn runko, takila ja esineistö. Kohde dokumentoidaan systemaattisesti mittaamalla ja kuvaamalla. Työtä tehdään sukeltamalla ja erilaisilla luotausmenetelmillä. Jos muinaisjäännös on historialliselta ajalta, sen ajoitusta ja alkuperää voidaan selvittää myös arkistotutkimusten avulla. Arkeologi käyttää usein apunaan muita tieteenaloja. Osa löydöistä voidaan ajoittaa aluksen tyypin, takilan ja esineistön perusteella suhteellisella tarkkuudella, mutta usein tarvitaan myös luonnontieteellisiä ajoitusmenetelmiä, kuten puun vuosilustojen tutkimukseen perustuvaa dendrokronologiaa. Esimerkiksi kohteen ympäristöoloja voidaan selvittää biologien ja geologien kanssa.

Arkeologin tavoitteena on löytökokonaisuuden kartoittaminen, tulkinta ja ymmärtäminen, ei yksittäisten esineiden poimiminen. Kenttätöiden jälkeen tehdään tutkimusraportti ja konservoidaan mahdolliset esinenostot. Vedestä nostetut esineet tuhoutuvat helposti ilman konservointia. Tutkimusten yhteydessä nostetut esineet tallennetaan Kansallismuseon kokoelmiin ja niiden tiedot liitetään Museum+ - kokoelmatietokantaan. Myös kuvamateriaali, kuten valokuvat ja videot tallennetaan. Osa esineistä ja tutkimusten yhteydessä otetuista valokuvista löytyy myös Finna-hakupalvelusta.